Paavi virkaanastujaismessussa: “Vaeltakaamme Jumalaa kohti ja rakastakaamme toisiamme”

Juho Sankamo

Paavin virkaanastumismessuun osallistui useita valtionpäämiehiä, kuten Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ja Yhdysvaltain varapresidentti J. D. Vance sekä ulkoministeri Marco Rubio. Turvallisuustoimet Pietarinkirkon aukiolla olivat mittavat. Tilaisuutta turvaamassa oli pommiryhmä, droonintorjuntakalustoa ja tarkkuusampujia.

Paavin virkaan vihkimiseen kuuluu hyvin paljon symboleita. Paavi Leo XIV otti vastaan “Kalastajan sormuksen”, joka symboloi Pietarin palvelutehtävää. Kalastajan sormus on ollut yksi paaviuden symboleista ainakin 1200-luvulta alkaen.

Kristinuskon rikas perintö ja maailman kysymykset tänään

Saarnansa alussa paavi lainasi kirkkoisä Augustinusta: “Herra, sinä olet luonut meidät itseäsi varten, ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon sinussa.”

Paavi huomautti, että Franciscuksen kuoltua pääsiäismaanantaina, me tunsimme olevamme, niin kuin evankeliumissa sanotaan, kansa, “jolla ei ole paimenta”. (Matt. 9:36.) Jumala ei kuitenkaan hylkää laumaansa. Konklaavissa kardinaalit asettivat Jumalan käsiin toiveen, että Pietarin seuraajaksi saataisiin “paimen, joka osaa säilyttää kristillisen uskon rikkaan perinnön samaan aikaan kun hän katsoo eteenpäin kohdatakseen maailman kysymykset, huolet ja haasteet tänään.” Paavi Leo XIV totesi myös, että “teidän rukoustenne kanssa saatoimme tuntea Pyhän Hengen työn, joka johti meidät harmoniaan, niin kuin musiikkisoittimen, niin että sydämemme kielet soivat yhtenäisessä melodiassa.”

Teidän uskonne ja ilonne palvelija

Paavi Leo tunnusti saarnassaan näin: “Minut valittiin ilman omia ansioitani, ja nyt, pelokkaana ja anovana, tulen teidän luoksenne veljenä, joka toivoo saada olla teidän uskonne ja ilonne palvelija, ja vaeltaa teidän kanssanne Jumalan rakkauden tiellä, sillä hän haluaa, että me kaikki olemme yhdessä kuin perhe.”

Rakkaus ja ykseys

Paavi saarnasi, että Jeesus antoi Pietarille tehtävän, jossa on kaksi puolta: rakkaus ja ykseys. Jeesus teki apostolit “ihmisten kalastajiksi”. Tänäänkin kirkon tulee jatkuvasti heittää verkot kansojen mereen, niin että kaikki saavat tulla Jumalan huomaan. Paavi korosti, että Pietari saattoi tarttua tähän kalastajan tehtävään vain siksi, että “hänen oma elämänsä oli tullut Jumalan rajattoman ja ehdottoman rakkauden koskettamaksi, jopa hänen epäonnistumisena ja petoksensa hetkellä.” Paavi huomautti, että evankeliumissa, kun Jeesus puhuttelee Pietaria, käytetään kreikkalaista verbiä agapáo. Tämä verbi viittaa siihen rakkauteen, jolla Jumala rakastaa meitä. Tuo rakkaus on valmis uhraamaan itsensä ilman mitään laskelmointia tai pidäkkeitä, paavi opetti. 

Jeesus ikään kuin sanoo Pietarille, paavi saarnasi: “Vain jos olet tuntenut ja kokenut tämän Jumalan rakkauden, joka ei koskaan petä, sinä voit kaitsea minun lampaitani. Vain Jumalan, Isän, rakkaudessa sinä voit rakastaa sinun veljiäsi ja siskojasi sillä samalla “suuremmalla” rakkaudella, sanalla sanoen, uhraamalla oman elämäsi heidän puolestaan.”

Paavi Leo XIV korosti, että Jeesus kutsui Pietaria “rakastamaan enemmän” ja antamaan henkensä lauman puolesta. Pietarin palvelutehtävä toteutuu juuri tuon itsensä uhraavan rakkauden kautta. Paavi saarnasi, että “roomalainen kirkko toimii rakkaudessa ja sen todellinen auktoriteetti on Kristuksen rakkaus. Tässä ei koskaan ole kyse siitä, että saalistaisimme toisia pakolla, uskonnollisen propagandan tai vallankäytön avulla. Päinvastoin, aina on kyse vain siitä, että rakastamme niin kuin Jeesus.”

Ykseys - suuri toivomme on yhtenäinen kirkko

Käsiteltyään Kristuksen rakkautta paavi Leo käsitteli kirkon ykseyttä: “Veljet ja siskot, minä haluaisin, että meidän ensimmäinen suuri toivomme on yhtenäinen kirkko, merkki ykseydestä ja yhteydestä, joka on hapate sovitetulle maailmalle.”

Paavi viittasi maailman ongelmiin ja vihaan, joka jakaa ihmiset erilleen toisistaan. Paavi julisti, että “me haluamme olla pieni hapate ykseydestä, yhteisöllisyydestä ja veljeydestä maailmassa. Me haluamme sanoa maailmalle, nöyrästi ja iloisesti: Katsokaa Kristukseen! Tulkaa hänen lähelleen! Toivottakaa tervetulleiksi hänen sanansa, jotka valaisevat ja lohduttavat! Kuunnelkaa hänen rakastavaa kutsuaan ja olkaa hänen ainut perheensä: Kristuksessa me olemme yksi.”

Tällä tiellä voimme kulkea yhdessä, paavi opetti, meidän kristillisten sisarkirkkojemme kanssa, heidän kanssaan, jotka seuraavat muita uskonnollisia teitä, heidän kanssaan, jotka etsivät Jumalaa.

Tämä on rakkauden hetki!

Saarnansa lopussa paavi korosti, että meidän ei pidä sulkeutua omiin pieniin piireihimme. Meidät on kutsuttu tarjoamaan Jumalan rakkaus kaikille, niin että voimme saavuttaa ykseyden, “joka ei hävitä eroavaisuuksia, vaan antaa arvon jokaisen ihmisen henkilökohtaiselle historialle ja jokaisen kansan sosiaaliselle ja uskonnolliselle kulttuurille.”

Paavi julisti, että “tämä on rakkauden hetki”, ja että evankeliumin sydän on Jumalan rakkaus, joka tekee meidät veljiksi ja siskoiksi. Saarnansa lopussa paavi Leo XIV antoi osviittaa, millaista kirkkoa hän haluaa olla rakentamassa: “Vahvistakaamme ja rakentakaamme, Pyhän Hengen valossa, kirkkoa, joka on perustettu Jumalan rakkauteen, merkiksi ykseydestä, missionaarista kirkkoa, joka levittää kätensä maailmalle, opettaa sanaa, kantaa huolta historiasta, ja joka on harmonian hapate ihmiskunnalle.”

“Vaeltakaamme yhdessä, niin kuin kansa, niin kuin veljet ja siskot, Jumalan luo, ja rakastakaamme toisiamme.”